Minä

Oma valokuva
koska kaikki ovat vähän kaikkea
voi aina sanoa olevansa
vähän jotain

tiistai, 15. marraskuuta 2011

102.













Tällä viikolla olen
ollut entisessä kodissani
pohtinut hieman suruisana neljää eri kaupunkia
istunut junassa, jonka eteen parikymppinen mies päätti hypätä
siivonnut yhdet koiran oksennukset siinä samaisessa junassa
ilmoittautunut FIRMAN PIKKUJOULUIHIN
(kirjoittanut äskeisen isoin kirjaimin jo kolmasti, koska pidän SEN ja itseni yhdistämistä koomisena)
ihaillut edelleen pahaa poikaani, l. seksipalmuani
(miettinyt, mitä mummini olisi sanonut, jos aikanaan olisi tiennyt mokoman lempinimen)
ripustanut ikkunaan verhot, jotka ovat niin ällöromanttiset, että melkein (mutta vain melkein) tekee pahaa
melkein (mutta vain melkein) jopa innostunut niistä FIRMAN PIKKUJOULUISTA
(sain muka-hyvän syyn tilata itselleni kultaisen neuleen. aitoa kultaa, luonnollisesti.)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti