Tiistaina nukahdin kello 19:20 sohvalle lenkkivaatteet päällä, jossa ajattelin nukkuvani vain puolituntia, korkeintaan 40 minuuttia, jonka jälkeen veisin koirat lenkille. Seuraavaksi heräsin 23:11, jonka jälkeen heräsin uudestaan 01:23 vein nukkuvat koirat ulos (okei, kyllä ne itse kävelivät). Sisälle tultua pesin tummat silmänaluset pois, harjasin hampaat ja luin peiton alla uusimpia uutisia puoli kolmeen. Ajattelin, että nyt jaksankin aamulla herätä aikaisin, kun on jo monta tuntia unta alla.
Aamulla heräsin, kun puhelimen herätyskello soi sängyn alla lattialla ja kello oli jo niin paljon, että taas kerran oli kiire. Töissä päänsärkyä ja vuotavat silmät.
Keskiviikkona töiden jälkeen pakotin itseni lenkille HETI ja yllätyin, kun juoksu kulki kevyesti, vaikka olo olikin vetämätön. Keskiviikosta en muista sen enempää. Taisin olla ikävissäni ja söin pahaa vuohenjuustoa. Luulin meneväni ajoissa nukkumaan, mutta aamulla tuli taas kiire.
Torstaiaamuna bussipysäkillä ulkomaalainen sanoi jotain, josta en ymmärtänyt mitään. Laitoin napit korviin ja näytin vihaiselta. On 50%:n mahdollisuus, että humalaiset jättävät silloin rauhaa. Toinen vaihtoehto on, että ne tulevat närkästyneinä kysymään, miksi näyttää niin vihaiselta.
Töissä innostuin vanhoista valokuvista enkä ymmärtänyt miten kukaan muu ei innostunut niistä. Söin myös noin kolme lusikallista pahaa juustokakkua.
Töiden jälkeen kauhea tarve jakaa asioita jonkun kanssa. 100 vatsalihasta märällä penkillä, koiran juostessa valo vilkkuen ryteikössä etsimässä itseään suurempia keppejä. Hiekkateillä liian kovaa juoksemista ja toisen koiran tsemppaamista. Raukka kipittää töppöjaloillaan minkä ehtii, vaikka ei oikein edes pidä juoksemisesta. Olen juossut muutamasti pientä hiekkakenttää ympäri ja koira juoksee vierellä kaikki kierrokset, vaikka voisi aivan yhtä hyvin istua sivussa seuraamassa. Jos oikein pääsee innostumaan, tarraa se lahkeeseen varovasti kiinni, vaikka tietää, että ei kyllä pitäisi.
Lenkin jälkeen imuroin, latasin pesukoneen, pyyhin pölyt, suoristin matot. Tiskit jäivät tiskaamatta, kun hiusten kuivuessa ja parsan keittyessä soitin veljelle Puolaan. Olen puhunut veljeni kanssa viimeisen viikon aikana enemmän, kuin koko viime vuoden aikana. En oikein tiedä mitä asiasta ajattelisin.
Ne tiskit kyllä harmittaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti